Matokompostista

Työharjoittelujaksossa perehdyin eniten bokashiin ja luokkalaiseni Rosa matokompostiin. Voitte tsekata Rosan blogia täältä, sieltä löytyy paljon hyvää juttua matokompostista. Haluaisin kuitenkin itse vähän myös kertoa matokompostista ja jakaa omia ajatuksiani siitä.

Matokomposti tai matokompostori on siis nimensä mukaisesti kompostointia, jossa madot hajottavat bio- tai puutarhajätettä ja tuottavat eloperäistä ainesta eli humusta. Tosin madot eivät ole tarkalleen ottaen mitään kastematoja, vaan tunkiolieroja tai kompostilieroja. Rosa on kertonut näistä hyvin postauksessaan. Lierot tykkäävät noin +20-25 asteen lämpötilasta, kastemato maksimissaan +15 asteesta. Matokomposti on oikein hyvä tapa kompostoida kodin biojätteitä ympäri vuoden sisällä, vaikkapa omassa keittiön kaapissa. Lieroja voi käyttää myös jälkikompostointivaiheessa, ne tykkäävät syödä lämpökompostorin raakaa kompostia ja muuttaa sitä tasalaatuisemmaksi mullaksi. Madot tuottavat ravintorikasta kompostimultaa, jota voi käyttää lannoitteena tai sekoitettuna vanhempaan multaan kasveille.

Tässä oli puutarhuri Kimmo Englundin yksi matokomposti, jota saatiin katsella ja kuvata viime maanantaina. Kimmon haastattelu tulee myöhemmin Humuskampanjan Youtubeen. Tämä matokomposti oli oikeasti tosi iso ja siellä oli paljon lieroja ja muita pieneliöitä. Pikku öttiäisiä oikein kuhisi, kun vähän pintaa kaiveli, aivan mahtavaa! On jännä ajatella, että pinnan alla on vaikka mitä. 

Miten matokomposti tehdään?

Matokompostia varten on monenlaisia ohjeita, selitän tässä nyt tässä kuukauden aikana oppimaani. Valmiitakin matokompostoreita voi ostaa, mutta mitä googlailin niin ovat aika tyyriitä ja isoja. Eli itse rakentaessa tarvitaan ainakin kymmenen litran pohjallinen astia, kuten muovinen varastolaatikko tai ämpäri. Pienempi astia kuivuu helposti ja lierot tarvitsevat kosteutta. Lisäksi biojätteet pitää saada mullan alle piiloon. Astiassa on hyvä olla kuivumista estävä kansi tai päällä harso. Kuitenkin lierot tarvitsevat happea, joten on hyvä porata astiaan ilmareikiä, miksei myös kanteenkin. Ja tärkeää on sijoittaa astia jonnekin pimeään kuten keittiön kaappiin, kunhan siellä kiertää happi.

Astiassa voi olla myös välipohja liiallisen kosteuden varalle tai reikä pohjassa, josta ravinteikas ylimääräinen neste valutetaan pois. Tätä nestettä voi käyttää laimennettuna lannoitteena. Tämä on vähän kuten altakasteluruukut, jotka ovat kaltaiseni liian innokkaan kasvien kastelijan pelastus. Hyvin pärjää kuitenkin tiiviilläkin astialla, kunhan ei kastele liikaa.

Astian pohjalle kannattaa laittaa kasteltua ja revittyä kananmunankennoa (kastele, jotta kenno ei ime kosteutta mullasta), myös kuivuneet kasvin osat ja lehdet ovat hyvää seosainesta. Seuraavaksi laatikkoon lisätään mielellään vanhaa multaa, mutta uusi kaupan multakin käy. Vanha kukkamulta on hyvä, koska siinä ei ole paljon ravinteita, jolloin lierot pääsevät nopeammin hyödyntämään jätettä. Myös puutarhasta tai metsästä voi tuoda multaa. Silloin siellä voi olla muitakin eliöitä, mutta ne yleensä sopeutuvat elämään lierojen kanssa. Multa ei saa olla liian märkää, jotta ihollansa hengittävät madot eivät huku. Multa on sopivan kosteaa, kun sitä ottaa käteen ja siitä tulee puristamalla tippa tai pari vettä.

Sitten lisätään lierot, joita voi olla laatikon koosta riippuen vaikka kymmenen tai enemmänkin. Mitä enemmän lieroja, sitä nopeammin alkaa kompostointi toimia. Biojätettä tai puutarhajätettä voi lisätä alussa hieman astiaan ja sitten noin kerran viikossa aluksi. Lierojen on myös hyvä antaa totutella jonkin aikaa uuteen kotiinsa. Lieropopulaatio yleensä tuplaantuu parissa kolmessa kuukaudessa, ne ovat kaksineuvoisia ja nopeita lisääntymään. Jäte pitää peitellä mullan keskelle, jotta vältetään hajuhaitat ja kärpäset.

Lierojen lisääntyessä kompostia voi alkaa ruokkia reippaammin. Tässä oppii näkemällä: jos ruoka häviää nopsaan, se tarkoittaa, että sitä voi varmaan lisätä! Jos ruoka taas alkaa mädäntyä, on sitä laitettu liikaa tai kompostissa on jokin ongelma kuten liiallinen kosteus tai kuivuus. Matokompostiin ei voi laittaa niin vapaasti biojätteitä kuin bokashiin. Lierot eivät pidä happamasta ja eläinperäistä tuotetta ei kannata laittaa hajuhaittojen vuoksi. Kananmunan kuoret tosin neutralisoivat kalkkipitoisuudellaan, joten niitä voi välillä murskata kompostiin.

Lierojen kannattaa antaa hengailla rauhassa astiassa, välillä voi vähän tarkistella. Multaa voi välillä sumutella hiukan suihkepullolla, jos se vaikuttaa kuivalta.

Kompostia kannattaa tyhjentää suhteellisen harvoin, madot osaavat säädellä määräänsä kompostissa tiettyyn rajaan asti. Monet tykkäävät laittaa lieroille ruoan astian toiselle puolelle, jolloin niiden siirtyessä on helpompi ottaa valmista kompostimultaa talteen toiselta puolelta. Kannattaa kuitenkin laittaa kompostimulta vielä ennen käyttöä joksikin aikaa toiseen astiaan, jotta siellä olevat mahdolliset munat vielä kuoriutuvat ja ne voi siirtää takaisin lierojen seuraan.

Ilmeisesti tällainen pieni ämpärimatokomposti voisi riittää yhden henkilön biojätteiden käsittelyyn? Perhe tarvitsee jo reilusti isomman tai useamman kompostin. Hyvä kombo voisi olla matokomposti ja bokashi yhdessä. Bokashi vaikuttaa minusta tehokkaammalta, mutta madot ovat kyllä paljon söpömpiä! Ja nehän myös muuttavat biojätettä siis samantien mullaksi.

Matokomposti ja bokashi sopivat myös hyvin omakotitaloissa tai pienissä taloyhtiöissä asuville, jotka tuskailevat biojätteen kierrättämisen kanssa. Biojätteen erilliskeräys on vain yli viiden huoneiston taloyhtiöissä, ja monille omakotitaloasujille erillinen biojätekeräys maksaisi maltaita. Kaikenlainen kompostointi olisi siis tähän tuskaan oikein hyvä ratkaisu.

Mistä lieroja saa?

Löysin ainakin muutaman paikan, josta matoja voi ostaa tai kysellä. Myös puskaradiota kannattaa käyttää, ja kysellä tutuilta. 

https://www.matojamulta.com/

Kierrätyskeskus on jo pitkään myynyt lieroja, sieltä voi kysellä :)

Kääntöpöydän matokomposti-ryhmään voi liittyä ja sieltä voi kysellä matoja ja mahdollisesti päästä tekemään matokompostiakin. Kääntöpöytä sijaitsee Pasilassa Helsingissä.

Tässä lopuksi vielä joitakin kuvia lyhyestä matokompostimatkastani 😅

Mun oli tosiaan tarkoitus myös pitää tämän Humuskampanjan harjoittelujakson aikana matokompostia, ja haettiin sitä varten huhtikuun alkupuolella lieroja ja multaa koulumme matokompostista. Valitettavasti kotona selvisi, että avonainen multa aiheutti aivan liikaa allergiaa poikaystävälleni, joten lierot lähtivät sitten yhdelle innostuneelle luokkakaverille.

Tässä oli koulun matokomposti, joka on tehty matokompostityöpajassa aikaisemmin. Työpajaa veti yksi Humuskampanjassa ollut harjoittelija 😊 Tuossa mullan päällä on kivaa syötävää lieroille. En nyt millään muista mitä, mutta jotain kukkia taisi olla ainakin.

Oli kuumottavaa kaivella lieroja mullasta, en halunnut katkaista niitä vahingossa! Siinä näkyy hieman kahta kaveria, joka pyrkivät nopsaan pois valosta. Tunkiolierot eivät pidä valosta, ja UV-säteily on niille kuolemaksi.

Keräsin madot mullan kanssa isoon turkkilaisjogurttipurkkiin, jonne tehtiin ilmareikiä. 

Laitoin vähän vanhahkoa multaa lieroille sekaan ja hiukan lehtikaalia. Myöhemmin tajusin, että multa olikin ehkä liian märkää, ja otin sitä vähän pois. Onneksi lierot selviytyivät hyvin tästä ja matkasta kaverille. Ilmeisesti menee hyvin uudessa kodissa 💚

Kimmo Englundilla on sekä bokashi että matokomposti, ja hän kertoi syöttävänsä lieroille bokashia! Tätä voisi ehkä kokeilla mun bokashin ja Rosan matokompostin kanssa 😄

Lähteitä tähän tekstiin löytyy Linkkejä-sivulta Matokomposti-osiosta. Kävin myös aikaisemmin Espoon työväenopiston kurssin kompostoinnista, jossa puhuttiin myös matokompostista.